–––
Italiassa viinit jaetaan yleensä neljään luokkaan. Vino da Tavola (VDT) ja Indicazione Geografica Tipica (IGT) ovat ns. pöytäviinejä. Ensimmäinen kertoo pelkästään sen, että viini on tehty Italiassa. Jälkimmäinen luokitus kehitettiin vuonna 1992 viineille, jotka on tuotettu VDT:itä tarkemmin rajatulla alueella ja joita voidaan pitää näitä korkealaatuisempina. Tiukkoja alueelle asetettuja viinilakeja IGT-statukseen ei kuitenkaan vaadita.
DOC on lyhennys sanoista "denominazione di origine controllata", joka tarkoittaa sitä, että tuotteen alkuperä on kontrolloitu. DOCG:n G tulee sanasta garantita. Nimitys tuskin kertoo paljoakaan, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että DOCG-viinit analysoidaan tarkasti ennen pullottamista. Korkkeihin pistetään myös numeroidut leimat.
Chianti on kotoisin Toscanasta ja on Italian tunnetuin viini. Ensimmäiseen, vuonna 1872 kehitettyyn Chiantin reseptiin sisältyi 70 % Sangiovesea, 15 % Canaioloa sekä 15 % Malvasia biancaa. Vuonna 1967 Italian hallitus määritteli, että DOC-viiniin vaaditaan Sangiovesen lisäksi 10–30 % Malvasiaa ja Trebbianoa. Jotkut tuottajat tahtoivat kuitenkin tehdä Chiantinsa pelkästään Sangiovesesta tai käyttivät lisänä esim. Cabernet Sauvignonia tai Merlotia. Monien "Chiantit" olivat niin omaperäisiä, että he joutuivat myymään ne VDT:inä. Nämä viinit kuitenkin ansaitsivat valtavan suosion ja niitä alettiin kutsua supertoscanalaisiksi.
DOC:t ja DOCG:t tuotetaan tietyllä alueella, niiden valmistukseen käytetään määrättyjä metodeja ja niiden on täytettävä tietyt laatuvaatimukset.
DOC on lyhennys sanoista "denominazione di origine controllata", joka tarkoittaa sitä, että tuotteen alkuperä on kontrolloitu. DOCG:n G tulee sanasta garantita. Nimitys tuskin kertoo paljoakaan, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että DOCG-viinit analysoidaan tarkasti ennen pullottamista. Korkkeihin pistetään myös numeroidut leimat.
Seuraavaksi yleisesittelyssä kolme tyypillistä italialaista viiniä, joista jokaista ostettiin yks pullo kotiin: Chianti, Soave sekä Valpolicella. Italiassa tuli maistettua Chiantia ja Valpolicellaa, mutta omakohtaiset kokemukset jää toistaiseksi puuttumaan, koska ei me mitään muistiinpanoja niistä tehty.
Chianti
(DOCG)
Chianti on kotoisin Toscanasta ja on Italian tunnetuin viini. Ensimmäiseen, vuonna 1872 kehitettyyn Chiantin reseptiin sisältyi 70 % Sangiovesea, 15 % Canaioloa sekä 15 % Malvasia biancaa. Vuonna 1967 Italian hallitus määritteli, että DOC-viiniin vaaditaan Sangiovesen lisäksi 10–30 % Malvasiaa ja Trebbianoa. Jotkut tuottajat tahtoivat kuitenkin tehdä Chiantinsa pelkästään Sangiovesesta tai käyttivät lisänä esim. Cabernet Sauvignonia tai Merlotia. Monien "Chiantit" olivat niin omaperäisiä, että he joutuivat myymään ne VDT:inä. Nämä viinit kuitenkin ansaitsivat valtavan suosion ja niitä alettiin kutsua supertoscanalaisiksi.
Supertoscanalaisten menestys sai viranomaiset höllentämään Chianti-säädöksiä: tavallisessa Chiantissa on oltava nykyään vähintään 75–90 % Sangiovesea, korkeintaan 10 % Canaioloa ja korkeintaan 20 % muita rypäleitä.
Chianti Classicoa on kypsytetty tammitynnyrissä vähintään 7 kuukautta ja siinä on oltava vähintään 80 % Sangiovesea. Vaaleat rypäleet, kuten Malvasia ja Trebbiano, eivät ole sallittuja Classicossa toisin kuin tavallisessa Chiantissa. Classicot ovat keskitäyteläisiä, tanniinisia ja hapokkaita. Aromit ovat kukkeita, kirsikkaisia (todennäköisesti Sangiovesen ansiota) sekä kevyen pähkinäisiä. Minimialkoholipitoisuus on 12 %.
Chianti Classico Riservaan vaaditaan 24 kuukauden kypsytys tammitynnyrissä sekä kolmen kuukauden kypsytys pullossa. Alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 12,5 %.
Soave
Soave on kuiva valkoviini Veneton alueelta, yleensä Veronan maakunnasta. Jotta Soave-viiniä voisi kutsua classicoksi, rypäleiden on tultava joko Soaven tai Monteforte d'Alponen kunnasta.
70 % viinistä koostuu Garganega-rypäleistä, jotka ainakin classico-alueella tuotettuina voivat tuoda viiniin sitruunan ja mantelin makua sekä mausteisuutta. DOC-viinissä 30 % rypäleistä voi olla Trebbiano di Soavea. Trebbiano Toscanoa saa olla korkeintaan 15 % sekoituksesta. Trebbiano-rypäleet ovat raikkaita, hedelmäisiä ja hapokkaita.
(DOC)
Soave on kuiva valkoviini Veneton alueelta, yleensä Veronan maakunnasta. Jotta Soave-viiniä voisi kutsua classicoksi, rypäleiden on tultava joko Soaven tai Monteforte d'Alponen kunnasta.
70 % viinistä koostuu Garganega-rypäleistä, jotka ainakin classico-alueella tuotettuina voivat tuoda viiniin sitruunan ja mantelin makua sekä mausteisuutta. DOC-viinissä 30 % rypäleistä voi olla Trebbiano di Soavea. Trebbiano Toscanoa saa olla korkeintaan 15 % sekoituksesta. Trebbiano-rypäleet ovat raikkaita, hedelmäisiä ja hapokkaita.
Soave Superiore DOCG -viinissä sallittuja rypäleitä ovat Pinot bianco, Chardonnay ja Trebbiano di Soave sekä pienissä määrin (yhteensä 5 %) Trebbiano Toscano ja muut paikalliset rypälelajikkeet. Pinot bianco tuo viiniin hedelmäisiä aromeja, kuten sitruksisuutta ja omenaisuutta. Viileässä kasvuympäristössä kasvatettu Chardonnay tuottaa raikasta, hapokasta ja usein mineraalista viiniä.
Valpolicella
(DOC)
Kaikki Valpolicella DOC:t ovat punaviinejä ja sisältävät usein huomattavan määrän Corvina Veronesea. Corvina on hapokas ja vähätanniininen ja siinä sanotaan olevan happamaa kirsikkaisuutta. Se tuottaa kevyttä tai keskitäyteläistä viiniä.
Corvina Veronesen lisäksi Valpolicella tehdään tyypillisesti Rondinellasta sekä Molinarasta. Rondinella-rypäleessä on neutraalit aromit ja sen sokeripitoisuus on vähäinen. Corvinan tavoin Molinara tuo viiniin happoisuutta.
Tyypilliset Valpolicellat ovat kevyitä ja ne tarjoillaan hiukan viileinä. Niillä on paljon yhteisiä piirteitä Beaujolais-viinien kanssa. Alkoholipitoisuus on yleensä n. 11 %.
Valpolicella Classico on tehty rypäleistä, jotka on kasvatettu alkuperäisellä Valpolicellan tuotantoalueella, joka Soaven tavoin sijaitsee Veronan maakunnassa, Garda-järven itäpuolella. Valpolicella Superiorea on kypsytetty vähintään vuoden ajan ja sen alkoholipitoisuuden on oltava yli 12 %.
