Brancott Estate Marlborough Sauvignon Blanc

Brancott Estate Marlborough Sauvignon Blanc

Hinta: 10,99 €

Maa: Uusi-Seelanti

Rypäleet: Sauvignon Blanc

Makeusaste: Kuiva
Alkoholi: 12,5 t-%
Sokeri: 4 g/l
Hapot: 7,4 g/l

Tätä viiniä on mielenkiintoista verrata Torresin Santa Digna Sauvignon Blanc Reserveen. Koska molemmat ovat sauvignon blancia, molemmista pystyy löytämään karviaisen tuoksun. Kuulemma monille sauvignon blancin tuoksu tuo mieleen kissanpissan, ja kun tämän tietää, voi helposti huomata saman. Brancott Estaten tuoksu ei kuitenkaan ole yhtä pistävä kuin Santa Dignan, minkä takia myöskään mielleyhtymät kissanpissaan eivät onneksi ole niin vahvat.

Nopeasti katsottuna kannattaa valita Brancott Estate, jos haluaa hapokasta viiniä – onhan Brancott Estatessa jopa 1,8 grammaa enemmän happoja kuin Santa Dignassa. Tässä on kuitenkin huomattava se, että sokereita Santa Dignassa on niin vähän, ettei niitä ole edes merkitty viinin tietoihin. Sokerien puutteen takia Santa Dignaa kuvaillaankin erittäin hapokkaaksi, ja tämä hapokkuus voi olla monelle liikaa. Itselleni se ainakin on. Sen sijaan Brancott Estaten sokerit ja hapot ovat miellyttävässä tasapainossa: hapokkuus tekee viinistä mukavan pirteän ja raikkaan, mutta se ei pääse valtaamaan liikaa alaa.

Kuten Alkonkin sivut sanovat, Brancott Estaten maku on hedelmäinen. Se oli itsellänikin ensimmäinen kommentti viinin mausta, joten sen todella huomaa. Myös aromikkuudesta taidan olla samaa mieltä, sillä viinissä on hurmaavaa vivahteikkuutta. Kyllästymisen vaaraa tuskin on.

Tämä valkoviini ansaitsee kaikki kehut, joita sille on annettu, minkä takia toivoisin sen nousevan tilausvalikoimasta Alkon vakiovalikoimaan. Olen kiitollinen Juhan isälle, joka toi tätä meille pullollisen, sillä muuten koko viini olisi todennäköisesti jäänyt täysin huomiotta.

4,5/5

Blogin synnystä

Idea blogin perustamiseen syntyi siitä, kun me avattiin kaapissa odottanut valkoviini. Tein sen, mitä en ollut koskaan aiemmin kotona tehnyt: pyörittelin ja haistelin kyseistä viiniä ja pohdiskelin tuoksuja ennen kuin annoin itseni hyökätä makujen kimppuun. Alkon viinikurssi oli tehnyt tehtävänsä. Mieleeni tuli, että jos me ryhdytään näin analyyttisiksi viinien kanssa, niin miksei pykättäis samalla pystyyn blogi, jossa voitaisiin kertoa meidän kokemuksista.

Tästä lähtien ei siis riitä, että viini on hyvää, pahaa tai ihan ok:ta. Aiotaan tutustua aiempaa paremmin rypäleisiin ja viinialueisiin, katsella tarkemmin happojen ja sokereiden määrää sekä haistella maistelun lisäksi. Maku ja haju kulkevat käsi kädessä, kyllähän se tiedetään, joten mistään turhasta snobbailusta on kenenkään turha puhua. Vasta sitten, kun ostetaan viinilaseja eri rypäleitä varten, meille saa tulla huomauttamaan, että onkohan toi nyt ihan tarpeellista.

Opiskelijoita kun ollaan, blogi keskittyy lähinnä alle kymmenen euron viineihin. On se yhdeksänkin euroa meille jo aika paljon. Vaikka ollaankin punkkuihmisiä, yritetään jatkuvasti metsästää myös hyviä valkkareita juotavaksi. Rosé- ja kuohuviinit jäävät todennäköisesti marginaaliin.

Blogin nimi tulee erään Ilkka Jaakkolan oivalluksesta, jonka hän aikoinaan mulle kertoi. Kun Hannasta vaihtaa tavut toisinpäin, syntyy sana "nahan." Juhasta tulee samalla tavalla "haju." Ja mikäpä olisikaan parempi tapa hyödyntää tätä väännöstä kuin pistämällä se viiniblogin nimeksi, sillä kuvaillaanhan punkkujakin toisinaan nahkamaisiksi. Nokkelaapokkelaa, eikö totta!