Eleganza Soave

Kuten viime merkinnässäni olin uumoillutkin, ostin viimeksi Soaven Alkosta.

Eleganza Soave

Hinta: 7,29 €

Maa: Italia

Rypäleet: Garganega (80 %), Trebbiano di Soave (10 %), Chardonnay (10 %)

Makeusaste: Kuiva

Alkoholi: 12 t-%

Sokeri: 4 g/l
Hapot: 5,9 g/l

Eleganza Soave on melko mitäänsanomaton valkkari ja ihan eri luokkaa sen Italiasta ostetun Soaven kanssa, mikä tosin oli arvattavissakin. Eleganza ei aiheuta ihastusta eikä inhoa. Alkumaku on laimea, mutta jälkimaussa tulee sentään hiukan hapokkuutta esiin. Yleisesti mausta voi ehkä jotenkin erottaa Alkon mainitseman kevyen omenaisuuden. Tuoksussa oli puolestaan Sauvignon Blancista muistuttavaa karviaismaisuutta.

Tylsä mutta juomakelpoinen valkkari, joka sopii varmaan hyvin, köh, illanviettoihin.

2,5/5 (lisäys tammikuussa: tai ehkä kuitenkin 2/5, vaikea sanoa)

Mehupunkusta

Minäkin aion nyt kirjoittaa muutaman sanasen jokasyksyisestä suosikistani, beaujolais nouveausta.

Se on kovin hyvää. Ilmeisesti BN:ta ei juurikaan arvosteta viinipiireissä sen epätyypillisyyden vuoksi, onhan se jotenkin mehumaista. Minuun tällainen kuitenkin vetoaa, olenhan vanha hipsteri. Ostimme pari viikkoa sitten pullon Alkon toista tämän vuoden beaujolais'ta, sitä halvempaa. Alla mietteitä.

Haju: aavistus karamellia, uniikki tuoksu, kukkaisa, nuori, tietty valkkarimaisuus
Väri: heleä, nuorekas punainen, rubiini
Maku: ensin nousee kevyt hapokkuus, raikas, valkkarimaisuutta, viileänä erinomaista

Pika-arvioita Italiasta ostetuista viineistä

Edellisen merkinnän valkkari Soave: Koska Soavet on kuivia, oli tääkin todennäköisesti luokiteltu kuivaksi, vaikka itse pidin tätä vähintään puolikuivana. Tuoksussa ja maussa oli hedelmäisyyttä, ehkä etenkin sitruksisuutta. Happoja oli mukavasti. Oli sen verran vakuuttava viini, että seuraava Alkosta ostamani valkkari on melko varmasti Soave, ehkäpä Eleganza Soave tai Zenato Soave Classico. Saattaa tosin olla, että tää oli melko laadukaskin viini, ei noista Italian hinnoista oikein tiedä (enkä muista enää kuin sen, että kallein ostamamme viini maksoi 13–14 euroa).

Edellisen merkinnän punkku Valpolicella: Päällimmäisenä mielessä on Valpolicellamme keveys ja hapokkuus. Tästä huomasi myös hyvin hapokkuuden ja tanniinisuuden välisen eron: hapokkuudesta huolimatta tanniineja eli tietynlaista karvautta oli vähän. Vaikutelma siis osui aika mainiosti yhteen sen kanssa, mitä kirjoitin viimeksi Corvina Veronese -rypäleestä. Mutta ostaisinko vielä Valpolicellaa? Tuskin. Ei ollut ihan mun makuuni.

Edellisen merkinnän punkku Chianti: Avattiin tää, kun tehtiin toisen kerran ragùa. Valitettavasti mulla ei oo mitään muuta sanottavaa kuin etten erityisemmin välittänyt tästä, kuten en myöskään siitä Chiantista, jota maisteltiin Bolognan hotellilla. Join tätä varmaan aika vähän enkä jaksanut tehdä mitään analyysiä. Sori!

Hiukan tietoa italialaisista viineistä

Tuotiin Italiasta kuus pulloa viiniä – yks valkkari ja kuus punkkua. Koska ei kuitenkaan olla vielä ehditty maistelemaan niitä, kerron teille tänään vähän yleistä tietoa italialaisista viineistä. Tää on varmaan täynnä asiavirheitä, mutta hei, ajatus on tärkein!

–––

Italiassa viinit jaetaan yleensä neljään luokkaan. Vino da Tavola (VDT) ja Indicazione Geografica Tipica (IGT) ovat ns. pöytäviinejä. Ensimmäinen kertoo pelkästään sen, että viini on tehty Italiassa. Jälkimmäinen luokitus kehitettiin vuonna 1992 viineille, jotka on tuotettu VDT:itä tarkemmin rajatulla alueella ja joita voidaan pitää näitä korkealaatuisempina. Tiukkoja alueelle asetettuja viinilakeja IGT-statukseen ei kuitenkaan vaadita.

DOC:t ja DOCG:t tuotetaan tietyllä alueella, niiden valmistukseen käytetään määrättyjä metodeja ja niiden on täytettävä tietyt laatuvaatimukset.

DOC on lyhennys sanoista "denominazione di origine controllata", joka tarkoittaa sitä, että tuotteen alkuperä on kontrolloitu. DOCG:n G tulee sanasta garantita. Nimitys tuskin kertoo paljoakaan, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että DOCG-viinit analysoidaan tarkasti ennen pullottamista. Korkkeihin pistetään myös numeroidut leimat.

Seuraavaksi yleisesittelyssä kolme tyypillistä italialaista viiniä, joista jokaista ostettiin yks pullo kotiin: Chianti, Soave sekä Valpolicella. Italiassa tuli maistettua Chiantia ja Valpolicellaa, mutta omakohtaiset kokemukset jää toistaiseksi puuttumaan, koska ei me mitään muistiinpanoja niistä tehty.

Chianti

(DOCG)

Chianti on kotoisin Toscanasta ja on Italian tunnetuin viini. Ensimmäiseen, vuonna 1872 kehitettyyn Chiantin reseptiin sisältyi 70 % Sangiovesea, 15 % Canaioloa sekä 15 % Malvasia biancaa. Vuonna 1967 Italian hallitus määritteli, että DOC-viiniin vaaditaan Sangiovesen lisäksi 10–30 % Malvasiaa ja Trebbianoa. Jotkut tuottajat tahtoivat kuitenkin tehdä Chiantinsa pelkästään Sangiovesesta tai käyttivät lisänä esim. Cabernet Sauvignonia tai Merlotia. Monien "Chiantit" olivat niin omaperäisiä, että he joutuivat myymään ne VDT:inä. Nämä viinit kuitenkin ansaitsivat valtavan suosion ja niitä alettiin kutsua supertoscanalaisiksi.

Supertoscanalaisten menestys sai viranomaiset höllentämään Chianti-säädöksiä: tavallisessa Chiantissa on oltava nykyään vähintään 75–90 % Sangiovesea, korkeintaan 10 % Canaioloa ja korkeintaan 20 % muita rypäleitä.

Chianti Classicoa on kypsytetty tammitynnyrissä vähintään 7 kuukautta ja siinä on oltava vähintään 80 % Sangiovesea. Vaaleat rypäleet, kuten Malvasia ja Trebbiano, eivät ole sallittuja Classicossa toisin kuin tavallisessa Chiantissa. Classicot ovat keskitäyteläisiä, tanniinisia ja hapokkaita. Aromit ovat kukkeita, kirsikkaisia (todennäköisesti Sangiovesen ansiota) sekä kevyen pähkinäisiä. Minimialkoholipitoisuus on 12 %.

Chianti Classico Riservaan vaaditaan 24 kuukauden kypsytys tammitynnyrissä sekä kolmen kuukauden kypsytys pullossa. Alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 12,5 %.

Soave

(DOC)

Soave on kuiva valkoviini Veneton alueelta, yleensä Veronan maakunnasta. Jotta Soave-viiniä voisi kutsua classicoksi, rypäleiden on tultava joko Soaven tai Monteforte d'Alponen kunnasta.

70 % viinistä koostuu Garganega-rypäleistä, jotka ainakin classico-alueella tuotettuina voivat tuoda viiniin sitruunan ja mantelin makua sekä mausteisuutta. DOC-viinissä 30 % rypäleistä voi olla Trebbiano di Soavea. Trebbiano Toscanoa saa olla korkeintaan 15 % sekoituksesta. Trebbiano-rypäleet ovat raikkaita, hedelmäisiä ja hapokkaita.

Soave Superiore DOCG -viinissä sallittuja rypäleitä ovat Pinot bianco, Chardonnay ja Trebbiano di Soave sekä pienissä määrin (yhteensä 5 %) Trebbiano Toscano ja muut paikalliset rypälelajikkeet. Pinot bianco tuo viiniin hedelmäisiä aromeja, kuten sitruksisuutta ja omenaisuutta. Viileässä kasvuympäristössä kasvatettu Chardonnay tuottaa raikasta, hapokasta ja usein mineraalista viiniä.

Valpolicella

(DOC)

Kaikki Valpolicella DOC:t ovat punaviinejä ja sisältävät usein huomattavan määrän Corvina Veronesea. Corvina on hapokas ja vähätanniininen ja siinä sanotaan olevan happamaa kirsikkaisuutta. Se tuottaa kevyttä tai keskitäyteläistä viiniä.

Corvina Veronesen lisäksi Valpolicella tehdään tyypillisesti Rondinellasta sekä Molinarasta. Rondinella-rypäleessä on neutraalit aromit ja sen sokeripitoisuus on vähäinen. Corvinan tavoin Molinara tuo viiniin happoisuutta.

Tyypilliset Valpolicellat ovat kevyitä ja ne tarjoillaan hiukan viileinä. Niillä on paljon yhteisiä piirteitä Beaujolais-viinien kanssa. Alkoholipitoisuus on yleensä n. 11 %.

Valpolicella Classico on tehty rypäleistä, jotka on kasvatettu alkuperäisellä Valpolicellan tuotantoalueella, joka Soaven tavoin sijaitsee Veronan maakunnassa, Garda-järven itäpuolella. Valpolicella Superiorea on kypsytetty vähintään vuoden ajan ja sen alkoholipitoisuuden on oltava yli 12 %.

Blitz Riesling

Blitz Riesling

Hinta: 7,98 €

Maa: Saksa

Rypäleet: Riesling (100 %)

Makeusaste: Puolimakea

Alkoholi: 10 t-%

Sokeri: 18 g/l

Hapot: 7,1 g/l

Älkää antako helvetillisen ruman etiketin hämätä: tämä viini on oikeasti maistamisen arvoista. Tutustuttiin Blitziin ensimmäisen kerran blogin kuvauksessakin mainitulla Alkon Viini tutuksi -kurssilla. Vaikka punkkuihminen olenkin, totesin, ettei edes yksikään kolmesta tarjotusta punkusta ollut yhtä hyvää. Lasillinen oli ihan pakko juoda loppuun – ei siinä enää viitsinyt miettiä, onko se sopivaa vai ei.

Kuten näkyy, sokeria on melko paljon. Hapot kuitenkin tuovat mukavaa kirpeyttä etenkin viinin alkumakuun. Jälkimaussa puolestaan sokerit tulevat kunnolla esille ja tekevät viinistä ihanan hedelmäisen ja pehmeän. Alkon sivuilla makua kuvaillaan sitruksiseksi, aprikoosiseksi sekä kevyen päärynäiseksi, joista mielestäni ainakin kaksi ensimmäistä erottuvat hyvin.

Blitziä juotiin eilen uudestaan, mutta pakko myöntää, että tein analyysini lähinnä ko. Alkon kurssilla. Eilen kuitenkin selvisi sentään se, että tätä pystyy juomaan ainakin puoli pulloa illassa, vaikka viini puolimakeaa onkin! Pullollisesta en ole varma, mutta suosittelen kokeilemaan, kun hinta-laatusuhdekin on näin hyvä.

4,5/5

P.S. Ensi lauantaina alkaa 10 päivää kestävä matka Italiaan. Ei siitä sen enempää, kyllä te tiedätte, mitä se tarkoittaa.

Brancott Estate Marlborough Sauvignon Blanc

Brancott Estate Marlborough Sauvignon Blanc

Hinta: 10,99 €

Maa: Uusi-Seelanti

Rypäleet: Sauvignon Blanc

Makeusaste: Kuiva
Alkoholi: 12,5 t-%
Sokeri: 4 g/l
Hapot: 7,4 g/l

Tätä viiniä on mielenkiintoista verrata Torresin Santa Digna Sauvignon Blanc Reserveen. Koska molemmat ovat sauvignon blancia, molemmista pystyy löytämään karviaisen tuoksun. Kuulemma monille sauvignon blancin tuoksu tuo mieleen kissanpissan, ja kun tämän tietää, voi helposti huomata saman. Brancott Estaten tuoksu ei kuitenkaan ole yhtä pistävä kuin Santa Dignan, minkä takia myöskään mielleyhtymät kissanpissaan eivät onneksi ole niin vahvat.

Nopeasti katsottuna kannattaa valita Brancott Estate, jos haluaa hapokasta viiniä – onhan Brancott Estatessa jopa 1,8 grammaa enemmän happoja kuin Santa Dignassa. Tässä on kuitenkin huomattava se, että sokereita Santa Dignassa on niin vähän, ettei niitä ole edes merkitty viinin tietoihin. Sokerien puutteen takia Santa Dignaa kuvaillaankin erittäin hapokkaaksi, ja tämä hapokkuus voi olla monelle liikaa. Itselleni se ainakin on. Sen sijaan Brancott Estaten sokerit ja hapot ovat miellyttävässä tasapainossa: hapokkuus tekee viinistä mukavan pirteän ja raikkaan, mutta se ei pääse valtaamaan liikaa alaa.

Kuten Alkonkin sivut sanovat, Brancott Estaten maku on hedelmäinen. Se oli itsellänikin ensimmäinen kommentti viinin mausta, joten sen todella huomaa. Myös aromikkuudesta taidan olla samaa mieltä, sillä viinissä on hurmaavaa vivahteikkuutta. Kyllästymisen vaaraa tuskin on.

Tämä valkoviini ansaitsee kaikki kehut, joita sille on annettu, minkä takia toivoisin sen nousevan tilausvalikoimasta Alkon vakiovalikoimaan. Olen kiitollinen Juhan isälle, joka toi tätä meille pullollisen, sillä muuten koko viini olisi todennäköisesti jäänyt täysin huomiotta.

4,5/5

Blogin synnystä

Idea blogin perustamiseen syntyi siitä, kun me avattiin kaapissa odottanut valkoviini. Tein sen, mitä en ollut koskaan aiemmin kotona tehnyt: pyörittelin ja haistelin kyseistä viiniä ja pohdiskelin tuoksuja ennen kuin annoin itseni hyökätä makujen kimppuun. Alkon viinikurssi oli tehnyt tehtävänsä. Mieleeni tuli, että jos me ryhdytään näin analyyttisiksi viinien kanssa, niin miksei pykättäis samalla pystyyn blogi, jossa voitaisiin kertoa meidän kokemuksista.

Tästä lähtien ei siis riitä, että viini on hyvää, pahaa tai ihan ok:ta. Aiotaan tutustua aiempaa paremmin rypäleisiin ja viinialueisiin, katsella tarkemmin happojen ja sokereiden määrää sekä haistella maistelun lisäksi. Maku ja haju kulkevat käsi kädessä, kyllähän se tiedetään, joten mistään turhasta snobbailusta on kenenkään turha puhua. Vasta sitten, kun ostetaan viinilaseja eri rypäleitä varten, meille saa tulla huomauttamaan, että onkohan toi nyt ihan tarpeellista.

Opiskelijoita kun ollaan, blogi keskittyy lähinnä alle kymmenen euron viineihin. On se yhdeksänkin euroa meille jo aika paljon. Vaikka ollaankin punkkuihmisiä, yritetään jatkuvasti metsästää myös hyviä valkkareita juotavaksi. Rosé- ja kuohuviinit jäävät todennäköisesti marginaaliin.

Blogin nimi tulee erään Ilkka Jaakkolan oivalluksesta, jonka hän aikoinaan mulle kertoi. Kun Hannasta vaihtaa tavut toisinpäin, syntyy sana "nahan." Juhasta tulee samalla tavalla "haju." Ja mikäpä olisikaan parempi tapa hyödyntää tätä väännöstä kuin pistämällä se viiniblogin nimeksi, sillä kuvaillaanhan punkkujakin toisinaan nahkamaisiksi. Nokkelaapokkelaa, eikö totta!