Agathon Limnio Cabernet Sauvignon sekä Guigal Côtes du Rhône

Viininmaistelutilaisuuden purku jatkuu (vihdoinkin)! Tällä kertaa esittelen siis maistellut punkut.

Agathon Limnio Cabernet Sauvignon

Hinta: 12,99 €
Maa: Kreikka
Rypäleet: Limnio (50 %), Cabernet Sauvignon (50 %)
Täyteläisyys: Keskitäyteläinen
Alkoholi: 14 t-%
Uutos: 29 g/l
Hapot: 5,7 g/l

Alkon tiedot ovat vuosikerrasta 2009. Meidän maistelemamme viini oli jopa seitsemän vuotta vanhaa eli vuodelta 2007. Kiinnostavaksi viinin teki myös se, että se oli kreikkalaista. Kreikkalaisia viinejä ei juuri Alkossa myydä, mikä on varmasti osasyy siihen, miksi en ollut koskaan aiemmin juonut sellaista.

Viinin ikä näkyi hyvin väristä, joka taittui hieman ruskeaan. Tuoksusta ajattelin heti, että siinä oli jotain hyvin samaa kuin Steinschadenissa eli siinä toisessa valkkarissa, jota olimme maistelleet aiemmin. Tuoksu oli siis erittäin maamainen ja yrttinen. Tässä se ei kuitenkaan häirinnyt samalla tavalla kuin em. valkkarissa. Tuoksussa oli havaittavissa myös nahkaisuutta.

Maku oli linjassa tuoksun kanssa: se oli voimakas ja siinä oli samoja aromeja. Lisäksi havaittavissa oli tammisuutta. Suuntuntuma oli keskitäyteläinen ja -tanniininen. Rakenteeltaan viini oli miellyttävän syvä ja ryhdikäs, mikä varmaankin oli iän ansiota. Hapot olivat tasapainossa. Viini sopi mainiosti yhteen voimakkaan manchego-juuston kanssa.

3,5/5

Guigal Côtes du Rhône 2011

Hinta: 12,99 €
Maa: Ranska
Rypäleet: Syrah, Grenache, Mourvèdre
Täyteläisyys: Täyteläinen
Alkoholi: 14 t-%
Uutos: 31 g/l
Hapot: 4,6 g/l

(Tein tästä valitettavan vähän muistiinpanoja.) Viini oli hyvin tanniininen. Sekä tuoksu että maku oli makean marjaisa. Viini sopi yhteen cheddarjuuston kanssa ja oli muutenkin ns. helppo viini tanniineistaan huolimatta.

3,5/5

---

Punkkusuosikista äänestettäessä nostin käteni pystyyn Agathonin kohdalla, mutta kun lopuksi äänestettiin koko tastingin suosikkiviinistä, äänestin Guigalia. Guigal oli tylsempi kuin Agathon, mutta sillä hetkellä sen helppous ja tuttuus miellytti. Rupesin myös tässä vaiheessa epäilemään, miten etukäteistiedot Agathonista oli vaikuttanut mielipiteeseeni. Ellen olisi tiennyt viinin olevan niin vanhaa, olisinko suhtautunut siihen yhtä positiivisesti? Olisi ollut mielenkiintoista maistella viinit sokkona.

Pidin tässä tastingissa erityisesti siitä, kuinka se vei pois omasta tutusta viinipiiristäni. Kreikka ja Itävalta olivat minulle täysin vieraita viinimaita. Molemmista maista tuodut pullot olivatkin sekä tuoksuiltaan että mauiltaan jotain ihan muuta kuin mihin olin tottunut. Ehkä näiden maiden viinejä nähdään täällä vielä myöhemmin.

Lisäksi Agathonin maistelu opetti konkreettisesti sen, kuinka kärsivällisyys kannattaa. Kun viinin antaa kehittyä, niin se on... kehittynyt. Se oli se syvä rakenne, joka teki suuren vaikutuksen. Olenkin viime aikoina Alkon viinejä selatessani (lue: haaveillessani kaikesta siitä viinistä) miettinyt paljon sitä, mitä viinejä voisi ostaa varastoon. Jos saataisiin viini edes vuodeksi pysymään jossain säilössä, niin olisin meihin jo aika tyytyväinen!

Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein sekä Gentil 'Hugel'

Viime maanantaina pääsin maistelemaan viinejä ja juustoja ihan oikeassa viininmaistelutilaisuudessa. Oli huippua! Kiitokset tapahtuman järjestämisestä kuuluvat ainejärjestömme kulttuurivastaavalle ja muulle hallitukselle sekä maistelun vetäneelle Savo-Karjalaisen Osakunnan viinikerho Chevaliers de la Table Rouge'lle.

Viinejä oli neljä, niitä sai jälkikäteen juoda vielä lisää, juustoa ja keksejäkin oli riittävästi – ja kaikki maksoi silti yhteensä vain 10 euroa. Tapahtuma ei sisältänyt hifistelyä eikä varsinkaan sylkemistä. Tämän ansiosta tunnelma oli huomattavasti mukavampi ja rennompi kuin esimerkiksi sillä Alkon kurssilla, jossa joskus Juhan kanssa kävimme. (Tosin ei sielläkään sylkenyt kukaan muu kuin vetäjä.) Miinusta annan kuitenkin siitä, että pöydillä ei ollut paperilappuja, joille omat havaintonsa olisi voinut kirjoittaa. Siksi jouduin tekemään muistiinpanoja puhelimellani.

Tällä kertaa kirjoitan maistelluista valkkareista. Punkuista tulee juttua vähän myöhemmin.

Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein 2013

Hinta: 9,90 €
Maa: Itävalta
Rypäleet: Grüner Veltliner (100 %)
Makeusaste: Kuiva
Alkoholi: 12,5 t-%
Uutos: 25 g/l

Sokeri: ~0 g/l
Hapot: 6,2 g/l

Tämä viini sai runsaasti kehuja vetäjiltä, minkä takia olin hiukan pettynyt omaan kokemukseeni. Viinin voimakkaasta tuoksusta en pitänyt ollenkaan. Yksi tapahtumassa ollut kuvaili sitä superpallon hajuksi; itselleni tuli pitkän pohdinnan jälkeen mieleen multaisuus. Mietin, että ruohoisuus voisi olla kauniimpi ilmaisu. Lopulta päädyin siihen, että tämä voisi kuitenkin olla yrttisyyttä. Myöhemmin minulle selvisikin, että viiniä on kuvailtu yrttiseksi.

Onneksi maku oli hajua paljon parempi. Siinä oli edelleen jonkin verran yrttisyyttä mutta lisäksi päärynää. Alkumaultaan viini oli yllättävän makea ja hedelmäinen sokerin puutteestaan huolimatta. Keskimaussa makea suuntuntuma vaihtui kuivaan.

Viini poikkesi suuresti valkkareista, joita yleensä juon. Muistaakseni en myöskään ollut aiemmin juonut itävaltalaista viiniä. Tämä oli siis omasta puolestani oikein onnistunut valinta viininmaisteluun. Sääli, etten kuitenkaan pitänyt tästä. Maku ei ollut niin hyvä, jotta olisin voinut antaa hajulle anteeksi.

Rypäle- ja viiniasiantuntija Oz Clarke on kuvaillut Grüner Veltlinerissä olevan valkopippurin, sellerin ja linssien aromeja. Ei kuulosta omaan korvaani kauhean houkuttelevalta, jos kyse on viinistä. Olisi tietenkin hauskaa päästä juomaan tätä ruuan kanssa, jossa olisi noita ainesosia. Ehkä tämä sitten toimisi?

2/5

Gentil 'Hugel' 2013

Hinta: 12,99 €
Maa: Ranska
Rypäleet: Sylvaner, Gewürztraminer, Pinot Gris, Riesling, Muscat
Makeusaste: Kuiva
Alkoholi: 12,5 t-%
Uutos: 22 g/l

Sokeri: 4 g/l
Hapot: 5,6 g/l

Gentil Hugelin tuoksu oli paljon tutumpi kuin Steinschadenin. Ajattelin heti, että joo, tällaiset viinit mä tiedän. Sekä tuoksussa että maussa oli omenaisuutta ja raikasta kirpeyttä, mutta valitettavasti oikein muuta en saanut tästä irti. Sekä haju että maku jäivät vaisuiksi. Yllättävää oli, että tämä maistui hapokkaammalta ja kuivemmalta kuin Steinschaden, vaikka sokereita oli enemmän ja happoja vähemmän.

Kaiken kaikkiaan koin, ettei Gentil Hugel ollut vielä tarpeeksi kehittynyt. Tosin myöhemmin maistaessani tätä pienemmästä lasista, makua oli mielestäni enemmän. Jospa maut ja hajut jotenkin hukkuivat liian isoon lasin? Se oli nimittäin aika pirun iso lasi, josta tätä aluksi juotiin. Voisin tämän takia melkeinpä antaa Gentil Hugelille uuden mahdollisuuden vielä joskus. Luulen silti, että hinta tulee tässä vastaan. 13 eurolla saan varmasti ostettua jonkin toisen viinin, josta voin sanoa todella pitäväni.

2,5/5