Pika-arvioita Italiasta ostetuista viineistä

Edellisen merkinnän valkkari Soave: Koska Soavet on kuivia, oli tääkin todennäköisesti luokiteltu kuivaksi, vaikka itse pidin tätä vähintään puolikuivana. Tuoksussa ja maussa oli hedelmäisyyttä, ehkä etenkin sitruksisuutta. Happoja oli mukavasti. Oli sen verran vakuuttava viini, että seuraava Alkosta ostamani valkkari on melko varmasti Soave, ehkäpä Eleganza Soave tai Zenato Soave Classico. Saattaa tosin olla, että tää oli melko laadukaskin viini, ei noista Italian hinnoista oikein tiedä (enkä muista enää kuin sen, että kallein ostamamme viini maksoi 13–14 euroa).

Edellisen merkinnän punkku Valpolicella: Päällimmäisenä mielessä on Valpolicellamme keveys ja hapokkuus. Tästä huomasi myös hyvin hapokkuuden ja tanniinisuuden välisen eron: hapokkuudesta huolimatta tanniineja eli tietynlaista karvautta oli vähän. Vaikutelma siis osui aika mainiosti yhteen sen kanssa, mitä kirjoitin viimeksi Corvina Veronese -rypäleestä. Mutta ostaisinko vielä Valpolicellaa? Tuskin. Ei ollut ihan mun makuuni.

Edellisen merkinnän punkku Chianti: Avattiin tää, kun tehtiin toisen kerran ragùa. Valitettavasti mulla ei oo mitään muuta sanottavaa kuin etten erityisemmin välittänyt tästä, kuten en myöskään siitä Chiantista, jota maisteltiin Bolognan hotellilla. Join tätä varmaan aika vähän enkä jaksanut tehdä mitään analyysiä. Sori!