Agathon Limnio Cabernet Sauvignon sekä Guigal Côtes du Rhône

Viininmaistelutilaisuuden purku jatkuu (vihdoinkin)! Tällä kertaa esittelen siis maistellut punkut.

Agathon Limnio Cabernet Sauvignon

Hinta: 12,99 €
Maa: Kreikka
Rypäleet: Limnio (50 %), Cabernet Sauvignon (50 %)
Täyteläisyys: Keskitäyteläinen
Alkoholi: 14 t-%
Uutos: 29 g/l
Hapot: 5,7 g/l

Alkon tiedot ovat vuosikerrasta 2009. Meidän maistelemamme viini oli jopa seitsemän vuotta vanhaa eli vuodelta 2007. Kiinnostavaksi viinin teki myös se, että se oli kreikkalaista. Kreikkalaisia viinejä ei juuri Alkossa myydä, mikä on varmasti osasyy siihen, miksi en ollut koskaan aiemmin juonut sellaista.

Viinin ikä näkyi hyvin väristä, joka taittui hieman ruskeaan. Tuoksusta ajattelin heti, että siinä oli jotain hyvin samaa kuin Steinschadenissa eli siinä toisessa valkkarissa, jota olimme maistelleet aiemmin. Tuoksu oli siis erittäin maamainen ja yrttinen. Tässä se ei kuitenkaan häirinnyt samalla tavalla kuin em. valkkarissa. Tuoksussa oli havaittavissa myös nahkaisuutta.

Maku oli linjassa tuoksun kanssa: se oli voimakas ja siinä oli samoja aromeja. Lisäksi havaittavissa oli tammisuutta. Suuntuntuma oli keskitäyteläinen ja -tanniininen. Rakenteeltaan viini oli miellyttävän syvä ja ryhdikäs, mikä varmaankin oli iän ansiota. Hapot olivat tasapainossa. Viini sopi mainiosti yhteen voimakkaan manchego-juuston kanssa.

3,5/5

Guigal Côtes du Rhône 2011

Hinta: 12,99 €
Maa: Ranska
Rypäleet: Syrah, Grenache, Mourvèdre
Täyteläisyys: Täyteläinen
Alkoholi: 14 t-%
Uutos: 31 g/l
Hapot: 4,6 g/l

(Tein tästä valitettavan vähän muistiinpanoja.) Viini oli hyvin tanniininen. Sekä tuoksu että maku oli makean marjaisa. Viini sopi yhteen cheddarjuuston kanssa ja oli muutenkin ns. helppo viini tanniineistaan huolimatta.

3,5/5

---

Punkkusuosikista äänestettäessä nostin käteni pystyyn Agathonin kohdalla, mutta kun lopuksi äänestettiin koko tastingin suosikkiviinistä, äänestin Guigalia. Guigal oli tylsempi kuin Agathon, mutta sillä hetkellä sen helppous ja tuttuus miellytti. Rupesin myös tässä vaiheessa epäilemään, miten etukäteistiedot Agathonista oli vaikuttanut mielipiteeseeni. Ellen olisi tiennyt viinin olevan niin vanhaa, olisinko suhtautunut siihen yhtä positiivisesti? Olisi ollut mielenkiintoista maistella viinit sokkona.

Pidin tässä tastingissa erityisesti siitä, kuinka se vei pois omasta tutusta viinipiiristäni. Kreikka ja Itävalta olivat minulle täysin vieraita viinimaita. Molemmista maista tuodut pullot olivatkin sekä tuoksuiltaan että mauiltaan jotain ihan muuta kuin mihin olin tottunut. Ehkä näiden maiden viinejä nähdään täällä vielä myöhemmin.

Lisäksi Agathonin maistelu opetti konkreettisesti sen, kuinka kärsivällisyys kannattaa. Kun viinin antaa kehittyä, niin se on... kehittynyt. Se oli se syvä rakenne, joka teki suuren vaikutuksen. Olenkin viime aikoina Alkon viinejä selatessani (lue: haaveillessani kaikesta siitä viinistä) miettinyt paljon sitä, mitä viinejä voisi ostaa varastoon. Jos saataisiin viini edes vuodeksi pysymään jossain säilössä, niin olisin meihin jo aika tyytyväinen!

Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein sekä Gentil 'Hugel'

Viime maanantaina pääsin maistelemaan viinejä ja juustoja ihan oikeassa viininmaistelutilaisuudessa. Oli huippua! Kiitokset tapahtuman järjestämisestä kuuluvat ainejärjestömme kulttuurivastaavalle ja muulle hallitukselle sekä maistelun vetäneelle Savo-Karjalaisen Osakunnan viinikerho Chevaliers de la Table Rouge'lle.

Viinejä oli neljä, niitä sai jälkikäteen juoda vielä lisää, juustoa ja keksejäkin oli riittävästi – ja kaikki maksoi silti yhteensä vain 10 euroa. Tapahtuma ei sisältänyt hifistelyä eikä varsinkaan sylkemistä. Tämän ansiosta tunnelma oli huomattavasti mukavampi ja rennompi kuin esimerkiksi sillä Alkon kurssilla, jossa joskus Juhan kanssa kävimme. (Tosin ei sielläkään sylkenyt kukaan muu kuin vetäjä.) Miinusta annan kuitenkin siitä, että pöydillä ei ollut paperilappuja, joille omat havaintonsa olisi voinut kirjoittaa. Siksi jouduin tekemään muistiinpanoja puhelimellani.

Tällä kertaa kirjoitan maistelluista valkkareista. Punkuista tulee juttua vähän myöhemmin.

Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein 2013

Hinta: 9,90 €
Maa: Itävalta
Rypäleet: Grüner Veltliner (100 %)
Makeusaste: Kuiva
Alkoholi: 12,5 t-%
Uutos: 25 g/l

Sokeri: ~0 g/l
Hapot: 6,2 g/l

Tämä viini sai runsaasti kehuja vetäjiltä, minkä takia olin hiukan pettynyt omaan kokemukseeni. Viinin voimakkaasta tuoksusta en pitänyt ollenkaan. Yksi tapahtumassa ollut kuvaili sitä superpallon hajuksi; itselleni tuli pitkän pohdinnan jälkeen mieleen multaisuus. Mietin, että ruohoisuus voisi olla kauniimpi ilmaisu. Lopulta päädyin siihen, että tämä voisi kuitenkin olla yrttisyyttä. Myöhemmin minulle selvisikin, että viiniä on kuvailtu yrttiseksi.

Onneksi maku oli hajua paljon parempi. Siinä oli edelleen jonkin verran yrttisyyttä mutta lisäksi päärynää. Alkumaultaan viini oli yllättävän makea ja hedelmäinen sokerin puutteestaan huolimatta. Keskimaussa makea suuntuntuma vaihtui kuivaan.

Viini poikkesi suuresti valkkareista, joita yleensä juon. Muistaakseni en myöskään ollut aiemmin juonut itävaltalaista viiniä. Tämä oli siis omasta puolestani oikein onnistunut valinta viininmaisteluun. Sääli, etten kuitenkaan pitänyt tästä. Maku ei ollut niin hyvä, jotta olisin voinut antaa hajulle anteeksi.

Rypäle- ja viiniasiantuntija Oz Clarke on kuvaillut Grüner Veltlinerissä olevan valkopippurin, sellerin ja linssien aromeja. Ei kuulosta omaan korvaani kauhean houkuttelevalta, jos kyse on viinistä. Olisi tietenkin hauskaa päästä juomaan tätä ruuan kanssa, jossa olisi noita ainesosia. Ehkä tämä sitten toimisi?

2/5

Gentil 'Hugel' 2013

Hinta: 12,99 €
Maa: Ranska
Rypäleet: Sylvaner, Gewürztraminer, Pinot Gris, Riesling, Muscat
Makeusaste: Kuiva
Alkoholi: 12,5 t-%
Uutos: 22 g/l

Sokeri: 4 g/l
Hapot: 5,6 g/l

Gentil Hugelin tuoksu oli paljon tutumpi kuin Steinschadenin. Ajattelin heti, että joo, tällaiset viinit mä tiedän. Sekä tuoksussa että maussa oli omenaisuutta ja raikasta kirpeyttä, mutta valitettavasti oikein muuta en saanut tästä irti. Sekä haju että maku jäivät vaisuiksi. Yllättävää oli, että tämä maistui hapokkaammalta ja kuivemmalta kuin Steinschaden, vaikka sokereita oli enemmän ja happoja vähemmän.

Kaiken kaikkiaan koin, ettei Gentil Hugel ollut vielä tarpeeksi kehittynyt. Tosin myöhemmin maistaessani tätä pienemmästä lasista, makua oli mielestäni enemmän. Jospa maut ja hajut jotenkin hukkuivat liian isoon lasin? Se oli nimittäin aika pirun iso lasi, josta tätä aluksi juotiin. Voisin tämän takia melkeinpä antaa Gentil Hugelille uuden mahdollisuuden vielä joskus. Luulen silti, että hinta tulee tässä vastaan. 13 eurolla saan varmasti ostettua jonkin toisen viinin, josta voin sanoa todella pitäväni.

2,5/5

Château des Loges Beaujolais Villages Nouveau ja vähän Gourmondo-tilauksesta

Tervehdys vaan omastakin puolestani!

Nahan haju tosiaan hieman kuivahti kokoon aikoinaan, mutta yritämme nyt saada tätä virkoamaan. Onhan maisteleminen ja arvosteleminen kovin lähellä sydämiämme. Viinien lisäksi aiomme jatkossa puhua myös oluista, koska niitä on tullut ja todennäköisesti tulee myös jatkossa maisteltua viinejä enemmän.

Kuluneen viikon torstai oli hieno päivä meille kahdestakin syystä: ensinnäkin etenkin Juhan rakastamat beaujolais nouveau -viinit saapuivat ja toiseksi Gourmondo-tilauksemme oli haettavissa postista. Fiilis oli kuin lapsella jouluna, kun pääsimme availemaan laatikoita. (Onkohan joulufiiliksen katoamisessa loppujen lopuksi kyse vain vääränlaisista lahjoista?)

Aloitetaan Gourmondosta. Suosittelemme tätä sivustoa vahvasti. Tilasimme näin alkajaisiksi kaksi valmista italialaisten viinien lajitelmaa – kuusi valkkaria ja kuusi punkkua – sekä kuusi baijerilaista olutta (kaikki 0,5 litran vetoisia). Viinivalikoimat maksoivat kumpikin 19,90 euroa, oluet yhteensä 9,90 euroa. Viinit maksoivat siis 3,30 e/kpl ja oluet 1,65 e/kpl! Postikuluja tosin kertyi kaksikymppiä, joten suosittelemme yhteistilausta. Jos vielä meidän tavoin saatte mukaan jonkun sukulaisen tai vastaavan, joka tarjoutuu maksamaan postikulut, niin vielä parempi. Valmisteveroa ei tarvitse maksaa, vaikka paketin mukana todennäköisesti tuleekin tullin lappunen, joka pistää kuumottelemaan. Siinä on kerrottu valmisteverosta niin epäselvästi, että sitä voisi sanoa melkeinpä harhaanjohtavaksi.

Noista valmiista lajitelmista lienee syytä mainita, että lähetetty lajitelma ei välttämättä täysin vastaa tilattua lajitelmaa. Gourmondon sivuilla todetaan nimittäin näin: "In case of the short-term non-availability of an individual item, we reserve the right to replace the respective item with an equal or a higher value product." Meidän viineistä yksi valkkari ja yksi punkku oli korvattu toisella viinillä. Valkkarin tapauksessa korvaus oli toteutettu aika tylsästi, koska tuuraajaviini oli sama kuin mikä lajitelmassamme jo oli. Onneksi sentään olivat valinneet sen viinin, joka oli älyttömän nätin muotoisessa pullossa.

Sitten beaujolais nouveau'hon. Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau'ta emme ole ehtineet vielä maistaa, joten tässä ajatuksia ja fiiliksiä siitä toisesta, Château des Loges Beaujolais Villages Nouveau'sta:

H: Tuoksultaan viini oli erittäin runsas, esterinen (karamellia, banaania) ja kukkaisa, väriltään sinertävän punainen. Suuntuntuma oli kevyt, hapokas ja ohut. Viini väljähti niin nopeasti suussa, ettei alkumakua oikein ehtinyt tunnustella. Keskimaussa oli kuitenkin vadelmaa ja banaania. Jälkimaussa korostui hapokkuus. Voisi sanoa, että pidin enemmän tuoksusta kuin itse mausta. Silti mukavan raikas kesäviini – jota ei valitettavasti voi juoda enää kesällä. 3/5.

J:  Tuoksu: melko voimakas, karamellinen, katajanmarja, makeapihka, vaniljaa? Väri: tumma viinimarja. Maku: raikas viinimarjamehu, kevyt, hapokas. Tästä minä nautin. Beaujolais nouveau on aina syksyn valopilkku, eikä tämä viini petä. 4/5.

Hinta: 9,98 €

Maa: Ranska

Rypäleet: Gamay (100 %)

Täyteläisyys: Kevyt

Alkoholi: 12,5 t-%
Uutos: 27 g/l

Hapot: 5,7 g/l

Masi Campofiorin 2011

Hei vaan!

Tulipa mieleen tämä projekti pitkästä aikaa. Nahan haju tilasi vastikään Saksanmaalta viinilastin, joten arvosteltavaa on tuloillaan. Lämmittelen tällä tax-free-löydöllä.

Masi Campofiorin 2011
Hinta: 9,50 €
Maa: Italia

Rypäleet: Corvina, Rondinella, Molinara

Täyteläisyys: Täyteläinen

Alkoholi: 13 t-%

Uutos: 29 g/l

Hapot: 5,0 g/l

Ulkonäkö: viininpunainen, tumma rubiini
Tuoksu: kuivattu kirsikka, luumu, pientä gamayta?
Maku: keskitanniininen, melko täyteläinen, jonkin verran happoa, hapankirsikka

Oikein maittava viini. Tätä sai aikanaan Viikkarilta noin seitsemällä eurolla, kun Alkossa hinta on ollut jo pitkään 15 euroa. Nyt tarttui mukaan Siljalta kympillä. Ei ehkä toimi yksinään aivan niin hyvin kuin fanittamani beaujolais't, mutta jonkun lihaisen pastan kaverina varmasti hitti.

4/5

Columbia Winery Small Lot Series Riesling

Viime aikoina oon ollut kiinnostunut rieslingeistä ja oonkin ehtinyt edellisen merkinnän jälkeen testaamaan kolmea eri vaihtoehtoa. Uudeksivuodeksi ostin sitä halvempaa Cono Sur Rieslingiä, mikä osoittautui virheeksi, koska iltaa myöden se alkoi maistua aivan liian hapokkaalta. No, eipä sitä seurustelujuomaksi (...) ole tarkoitettukaan. Viime viikonloppuna otin opikseni ja hankin pullon puolimakeaa Moselland Riesling Kabinettia. Se maistui hyvältä alusta loppuun asti, muttei Cono Surin tavoin ollut erityisen ihmeellinen riesling.

Koska mulla ei oo noista kahdesta ton enempää sanottavaa, esittelen tarkemmin ainoastaan sen kolmannen rieslingin, joka osoittautui todelliseksi nautinnoksi ja aivan loistavaksi hinta-laatusuhteeltaan:

Columbia Winery Small Lot Series Riesling

Hinta: 11,63 €

Maa: Yhdysvallat

Rypäleet: Riesling (100 %)

Makeusaste: Puolikuiva

Alkoholi: 13 t-%

Sokeri: 15 g/l

Hapot: 6,1 g/l

Kiinnostuin tästä viinistä useammastakin syystä. Rypäle oli tietysti yksi niistä, mutta lisäksi Columbia Winery kuuluu Complete Wine Coursen kirjoittajan Kevin Zralyn lempparituottajiin Washingtonissa ja 2007 on em. kirjan mukaan poikkeuksellisen hyvä vuosikerta. Ja silti, mikä hinta! Se sopi opiskelijankin budjettiin, ja niinpä pääsin maistamaan yli neljä vuotta vanhaa valkkaria.

Onnistuin avaamaan pullon, kun sen lämpötila oli juuri sopiva, minkä takia sain heti kokea alkumaun täydellisen pehmeyden. Veikkaisin, ettei tällaista suuntuntumaa löydä kovin usein, mikäli juo vain niitä Saksan alle 10-prosenttisia rieslingejä. Lämpötila on kuitenkin tässä pehmeydessä erittäin tärkeässä osassa – liian kylmänä viini maistuu alusta asti hapokkaalta. Tämän huomasin seuraavana päivänä, jolloin viini oli ehtinyt jäähtyä jääkaapin tasolle.

Maku on hyvin hedelmäinen, muistaakseni hiukan persikkainen ja sitruksinen. Alun makeudesta liu'utaan sujuvasti hapokkuuteen. Alkon sivuilla viiniä on kuvailtu jopa rodukkaaksi, mille nyökyttelen tyytyväisenä päätäni, vaikka kyseinen sana niin typerä onkin.

En oo koskaan käynyt hamstraamassa viiniä, mutta tätä mun on ehkä pakko, koska kauhukseni huomasin, ettei tätä oo Turussa enää kuin 10 pulloa. Täytynee rynnätä heti huomenna joko Kupittaan Cittariin tai Stockalle.

4,5/5

Eleganza Soave

Kuten viime merkinnässäni olin uumoillutkin, ostin viimeksi Soaven Alkosta.

Eleganza Soave

Hinta: 7,29 €

Maa: Italia

Rypäleet: Garganega (80 %), Trebbiano di Soave (10 %), Chardonnay (10 %)

Makeusaste: Kuiva

Alkoholi: 12 t-%

Sokeri: 4 g/l
Hapot: 5,9 g/l

Eleganza Soave on melko mitäänsanomaton valkkari ja ihan eri luokkaa sen Italiasta ostetun Soaven kanssa, mikä tosin oli arvattavissakin. Eleganza ei aiheuta ihastusta eikä inhoa. Alkumaku on laimea, mutta jälkimaussa tulee sentään hiukan hapokkuutta esiin. Yleisesti mausta voi ehkä jotenkin erottaa Alkon mainitseman kevyen omenaisuuden. Tuoksussa oli puolestaan Sauvignon Blancista muistuttavaa karviaismaisuutta.

Tylsä mutta juomakelpoinen valkkari, joka sopii varmaan hyvin, köh, illanviettoihin.

2,5/5 (lisäys tammikuussa: tai ehkä kuitenkin 2/5, vaikea sanoa)

Mehupunkusta

Minäkin aion nyt kirjoittaa muutaman sanasen jokasyksyisestä suosikistani, beaujolais nouveausta.

Se on kovin hyvää. Ilmeisesti BN:ta ei juurikaan arvosteta viinipiireissä sen epätyypillisyyden vuoksi, onhan se jotenkin mehumaista. Minuun tällainen kuitenkin vetoaa, olenhan vanha hipsteri. Ostimme pari viikkoa sitten pullon Alkon toista tämän vuoden beaujolais'ta, sitä halvempaa. Alla mietteitä.

Haju: aavistus karamellia, uniikki tuoksu, kukkaisa, nuori, tietty valkkarimaisuus
Väri: heleä, nuorekas punainen, rubiini
Maku: ensin nousee kevyt hapokkuus, raikas, valkkarimaisuutta, viileänä erinomaista