Edellisen merkinnän punkku Valpolicella: Päällimmäisenä mielessä on Valpolicellamme keveys ja hapokkuus. Tästä huomasi myös hyvin hapokkuuden ja tanniinisuuden välisen eron: hapokkuudesta huolimatta tanniineja eli tietynlaista karvautta oli vähän. Vaikutelma siis osui aika mainiosti yhteen sen kanssa, mitä kirjoitin viimeksi Corvina Veronese -rypäleestä. Mutta ostaisinko vielä Valpolicellaa? Tuskin. Ei ollut ihan mun makuuni.
Edellisen merkinnän punkku Chianti: Avattiin tää, kun tehtiin toisen kerran ragùa. Valitettavasti mulla ei oo mitään muuta sanottavaa kuin etten erityisemmin välittänyt tästä, kuten en myöskään siitä Chiantista, jota maisteltiin Bolognan hotellilla. Join tätä varmaan aika vähän enkä jaksanut tehdä mitään analyysiä. Sori!